Ei. Raamattu ei opeta, että uskovan tulisi saada lupa pastorilta, papilta tai seurakuntaorganisaatiolta ennen henkilökohtaisen voitelun harjoittamista. Jeesus kehotti opetuslapsiaan voitelemaan itsensä paastotessaan (Matt. 6:17) asettamatta mitään vaatimusta uskonnollisesta valvonnasta tai hyväksynnästä. Uuden liiton alla uskovia kuvataan kuninkaalliseksi papistoksi, jotka on tuotu lähelle Jumalaa Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta (1. Piet. 2:4–9). Tämä on huomattava hengellinen todellisuus. Suhteemme Isään on rakennettu Jeesuksen, meidän Ylimmäisen Pappimme, kautta, ja saamme Pyhän Hengen Hänen kauttaan. Seurakunnan johtajilla on tärkeä vastuu opettaa, varustaa ja huolehtia Jumalan kansasta, mutta heitä ei ole asetettu korvaamaan uskovan suoraa suhdetta Herraan. Aidon hengellisen johtajuuden tarkoitus on auttaa ihmisiä tulemaan yhä riippuvaisemmiksi Jeesuksesta Kristuksesta eikä inhimillisestä auktoriteetista.
On kuitenkin tärkeä ero henkilökohtaisen voitelun ja sellaisten tekojen välillä, joihin liittyy hengellinen vastuu muista ihmisistä. Jonkun voiteleminen palvelutyöhön, auktoriteetin käyttäminen toisten yllä tai jonkun toiselle kuuluvan asian omistaminen herättää lisäkysymyksiä asettamisesta, vastuusta ja oikeutetusta auktoriteetista. Näitä asioita ei tule sekoittaa yksinkertaiseen tekoon voidella itsensä henkilökohtaisen rukouksen tai hartauden aikana. Kristillistä vapautta ei myöskään tule käyttää tekosyynä kapinointiin tai tarpeettomaan ristiriitaan seurakunnassa. Meitä kehotetaan kunnioittamaan ja rukoilemaan niiden puolesta, joille on uskottu hengellinen johtajuus, samalla kun koettelemme jokaista opetusta Jumalan sanaa vasten. Henkilökohtainen suhteesi Jeesukseen Kristukseen ei ole minkään uskonnollisen instituution tai kirkkokunnan omaisuutta. Hänen kauttaan sinulla on suora pääsy Isän luo, ja henkilökohtaista voitelua voidaan harjoittaa merkityksellisenä ilmauksena tästä suhteesta.
Voitelun Talo