Ei. Vaikka sairaiden voiteleminen on selvästi opetettu Uudessa testamentissa, jokaisen voitelun muodon rajoittaminen tähän yhteen käyttötarkoitukseen jättää huomiotta laajemman raamatullisen todistuksen. Markuksen 6:13 kuvaa opetuslasten voitelevan sairaita öljyllä ja parantavan heidät, kun taas Jaak. 5:14–16 antaa ohjeet seurakunnan vanhinten rukoilemisesta ja voitelemisesta. Voitelu esiintyy kuitenkin myös läpi Raamatun yhteydessä henkilökohtaiseen huolenpitoon, omistautumiseen, jumalalliseen asettamiseen, iloon, siunaukseen ja ennallistamiseen. Jaakob voiteli kiven kohdattuaan Jumalan (1. Moos. 28:18), Daavid voiteli itsensä suremisensa päätyttyä (2. Sam. 12:20), ja Saarnaaja 9:8 kehottaa öljyn henkilökohtaiseen käyttöön. Merkittävintä on, että Jeesus kehotti seuraajiaan voitelemaan itsensä paastotessaan (Matt. 6:17). Mikään näistä kohdista ei kuvaa sairaan ihmisen voitelemista. Raamattu tarjoaa siis paljon laajemman ymmärryksen voitelusta kuin pelkästään fyysisen parantumisen puolesta rukoilemisen käytäntö.
Voitelun hengellinen merkitys liittyy läheisesti Pyhän Hengen läsnäoloon ja voimaannuttamiseen. Fyysinen voitelu toimii profeetallisena uskon tekona, antaen näkyvän ilmauksen luonnollisessa maailmassa luottamuksellemme hengelliseen todellisuuteen, jonka Jumala on vahvistanut. Jesajan 61:3 ilon öljy korvaa surun, paljastaen Jumalan työn ennallistavan tarkoituksen. Sama kohta, jonka Jeesus lainaa Luukkaan 4:18–19:ssä, paljastaa Hänen voitelunsa tarkoituksen: evankeliumin julistamisen, särkyneiden sydänten parantamisen, vangittujen vapauttamisen ja sorrettujen päästämisen vapaiksi. Jumalan tavoite on pelastaa, parantaa, vapauttaa ja ennallistaa. Henkilökohtainen voitelu antaa uskoville mahdollisuuden ilmaista uskonsa Pyhän Hengen läsnäoloon ja työhön heidän jokapäiväisessä elämässään, ei vain sairauden aikoina. Voiteluöljyn käytön rajoittaminen yksinomaan sairaisiin kaventaa tarpeettomasti käytäntöä, jonka Raamattu esittää useissa eri yhteyksissä.
Voitelun Talo