Miksi öljyä käytettiin voiteluun raamatullisina aikoina?

Öljyllä oli näkyvä asema muinaisessa Israelissa, sillä se oli sekä arvokas jokapäiväinen voimavara että aine, jonka kautta merkittäviä hengellisiä totuuksia voitiin ilmaista. Sitä käytettiin ravinnoksi, valaistukseen, henkilökohtaiseen hoitoon, vieraanvaraisuuteen, iloon ja ennallistamiseen. Psalmi 104:15 kuvaa öljyä asiana, joka saa kasvot loistamaan, kun taas Saarnaaja 9:8 kehottaa pitämään vaatteet valkoisina ja pään öljyllä voideltuna. Henkilökohtainen voitelu oli niin yleistä, että sen tarkoituksellinen laiminlyöminen saattoi viestiä surua tai ahdistusta. Kun Jooab kehotti naista esiintymään kuin joku, joka oli surrut pitkään, hän kehotti naista erityisesti olemaan voitelematta itseään öljyllä (2. Sam. 14:2). Daniel vastaavasti pidättäytyi voitelemasta itseään kolmen viikon surujakson aikana (Dan. 10:2–3). Päinvastaisesti, kun Daavid lopetti surunsa, hän peseytyi, voiteli itsensä, vaihtoi vaatteensa ja meni Herran huoneeseen palvomaan (2. Sam. 12:20). Voitelu toimi siis näkyvänä ilmauksena ennallistumisesta, siunauksesta ja paluusta tavalliseen elämään. 5. Moos. 28:40 mainitsee jopa kyvyttömyyden nauttia omasta oliiviöljystään yhtenä tottelemattomuuden seurauksena, osoittaen kuinka läheisesti öljy liitettiin Jumalan huolenpitoon ja suosioon.

Ilmestysmajassa Jumala antoi öljylle ja tuoksulle vielä syvemmän merkityksen. Neljä osatekijää on erityisen tärkeää tarkasteltaessa niiden profeetallista merkitystä. Kultainen lampunjalka puhuu valosta ja jatkuvasta öljyn saannista, jota sen lamppujen palaminen vaati. Näkyleipäpöytä puhuu yhteydestä Jumalan kanssa, suitsukkeen asettaminen leipien päälle muistouhriksi (3. Moos. 24:7). Suitsutusalttari edustaa rukousta ja palvontaa, kuva joka löytyy myös Ilmestyskirjan 5:8 ja 8:3–4 kohdista. Lopuksi pyhä voiteluöljy edustaa pyhittämistä ja voimaannuttamista, erottaen ilmestysmajan, sen kalusteet ja papit Jumalan palvelukseen (2. Moos. 30:26–30). Yhdessä nämä osatekijät paljastavat merkittävän kuvan kristillisestä elämästä. Jeesus Kristus on elämän leipä, maailman valo ja meidän ylimmäinen pappimme. Hänen kauttaan uskovat saavat pääsyn Isän luo ja heidät on kutsuttu elämään jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa. Aivan kuten ilmestysmajan lamput olivat riippuvaisia öljyn saannista, me olemme riippuvaisia Pyhästä Hengestä pitääksemme Hänen valonsa palamassa sisällämme. Öljyä ei siis valittu pelkästään sen käytännöllisten ominaisuuksien vuoksi. Raamatullisen käyttönsä kautta siitä tuli voimakas näkyvä kuva Jumalan huolenpidosta, läsnäolosta, pyhyydestä ja voimaannuttamisesta.