Jumalan Voiman Ennalleenasettaminen: Kolmen Elintärkeän Käytännön Varastaminen

Jos on yksi asia, joka todella inhottaa minua, se on kirkolliset säännöt ja perinteet. Kyseessä on uskonnollinen henki, joka haluaa pitää meidät sidottuina sääntöihin ja lakeihin, joita Jumala ei ole koskaan asettanut. Tämän opetuksen vuoksi mainitsen muutaman esimerkin, mutta vain havainnollistaakseni asiaa, en kannustaakseni niihin tai korostaakseni niitä. Merkillepantavin ja ei lainkaan yllättävä tulos oli ja usein on edelleen se, että kirkon johtajat haluavat tehdä seurakunnan, Kristuksen ruumiin, riippuvaiseksi itsestään. Tätä nähdään periaatteessa jokaisessa kirkkokunnassa, katolisista karismaattisiin. Ja se on täysin ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Kuuntele, jos haluamme saman voiman ja samat tulokset kuin alkuseurakunta, meidän on parasta alkaa tehdä sitä, mitä he tekivät, ja luopua kaikesta riippuvuudesta ihmisistä, olivatpa he kirkon johtajia tai eivät.

Todellinen kristillinen johtaja osoittaa AINA kohti Jeesusta ja auttaa AINA ihmisiä tulemaan riippuvaisiksi Hänestä, Hänen Pyhän Henkensä kautta. Kaikki muu on petosta ja toinen henki kuin Pyhä Henki. Meitä kehotetaan tottelemaan johtajiamme ja rukoilemaan heidän puolestaan, enkä kannusta minkäänlaiseen kapinaan auktoriteettia vastaan. Mutta kun huomaat, että seurakuntasi auktoriteetti tekee sinusta riippuvaisen johtajista, kun johtajat seisovat sinun ja Jeesuksen välissä, minulla on vain yksi neuvo: Pakene. Sillä niin kauan kuin kuulut siihen seurakuntaan, sinun tulee alistua sen auktoriteettiin. Jos tuo auktoriteetti ei tee sinusta riippuvaista Jeesuksesta, ainoa tie on poistua siitä seurakunnasta, jotta et enää ole sen auktoriteetin alla etkä joudu kapinoimaan. Varjele itseäsi ja pysy linjassa Jumalan sanan kanssa. Sukelletaan nyt asiaan.

Alkukirkon uskovat elivät uskoaan todeksi kolmen päivittäisen käytännön kautta: Herran ehtoollisen viettäminen, Jumalan sanan lukeminen ja öljyllä voitelu. Nämä eivät olleet tyhjiä perinteitä vaan voimallisia uskon tekoja, jotka yhdistivät ihmiset suoraan Jumalan läsnäoloon ja voimaan. Näitä käytäntöjä voidaan pitää eräänlaisina ”kosketuspisteinä” hengellisen todellisuuden ja luonnollisten olosuhteittesi välillä. Ne heijastivat Vanhan testamentin temppelin hengellistä kaavaa — sovitus (Veri), puhdistus (Sana) ja voimaannuttaminen (Voitelu) — ja mahdollistivat jokaiselle uskovalle Jumalan voiman kokemisen ilman riippuvuutta uskonnollisista johtajista. 800-luvulle tultaessa nämä käytännöt kuitenkin riistettiin ihmisten tekemillä kirkon säännöillä, joita ajoi halu hallita, jättäen seurakunnan hengellisesti heikoksi ja riippuvaiseksi kirkon johtajista. Tämä opetus tutkii raamatullista ja historiallista näyttöä siitä, miten nämä käytännöt varastettiin, tuhoisaa vaikutusta seurakunnalle ja sitä, miksi niiden palauttaminen jokapäiväiseen elämään on välttämätöntä jokaiselle uskovalle — nuorelle tai vanhalle — Jumalan voiman täyteyden palauttamiseksi. Tämä on kutsu palata elävään, henkilökohtaiseen uskoon.

Kolme todistajaa: Jumalan suunnitelma voimalle

Raamattu paljastaa syvällisen totuuden jakeissa 1. Johanneksen kirje 5:6–8: taivaassa on kolme todistajaa — Isä, Sana ja Pyhä Henki — jotka ovat yksi, ja maan päällä on kolme todistajaa — Henki, vesi ja veri — jotka yhdessä tuovat Jumalan voiman elämäämme. Nämä maalliset todistajat ovat hengellisiä todellisuuksia, näkymättömiä mutta läsnä olevia, ja me liitymme niihin käytännöllisten uskon tekojen kautta. Tässä on, mitä ne tarkoittavat ja miten ne toimivat:

1. Veri (Herran ehtoollinen): Jeesuksen Veri puhdistaa meidät synnistä ja varmistaa voittomme vihollisesta (Efesolaiskirje 1:7; Ilmestyskirja 12:11). Herran ehtoollinen on konkreettinen tapa, jolla liitymme tähän hengelliseen todellisuuteen, muistaen Jeesuksen uhrin ja vastaanottaen Hänen voimansa (1. Korinttilaiskirje 11:25). Jeesus sanoi: ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, teissä ei ole elämää” (Johanneksen evankeliumi 6:53), mikä osoittaa sen merkityksen hengelliselle elinvoimalle.
2. Vesi (Jumalan sana): Vesi edustaa Jumalan sanan puhdistavaa voimaa, joka puhdistaa mielemme ja rakentaa uskoamme (Johanneksen evankeliumi 15:3; Efesolaiskirje 5:26). Sana on kuin vesi temppelin pesualtaassa, joka valmistaa papit astumaan Jumalan läsnäoloon (2. Mooseksen kirja 30:18–20). Psalmi 119:9 kysyy: ”Kuinka nuorukainen pysyy puhtaalla tiellään? Siten, että noudattaa sinun sanaasi.” Vielä tärkeämpää, ja tämä on kaikkein olennaisin osa, on se, että Jeesus on Sana (Johanneksen evankeliumi 1:1-5). Päivittäinen paneutuminen Raamattuun pitää meidät linjassa Jumalan totuuden ja Jeesuksen Kristuksen kanssa ja avaa oven Hänen lupauksilleen (Roomalaiskirje 10:17).
3. Henki (voitelu öljyllä): Pyhä Henki voimaannuttaa meidät, tuoden parantumista, vapautusta, eheytymistä ja rohkeutta (Apostolien teot 10:38). Öljyllä voitelu on fyysinen teko, joka yhdistää meidät Hengen voimaan, profeetallinen uskon teko Hänen läsnäolossaan (Jesajan kirja 61:3; Heprealaiskirje 1:9). Raamatussa tavalliset ihmiset käyttivät öljyä päivittäin osoittaakseen Jumalan läsnäoloa, suosiota ja iloa (Psalmi 104:15; Matteuksen evankeliumi 6:17). Se on uskon täyttämä teko, joka kutsuu Hengen toimimaan meissä ja kauttamme.

Nämä kolme todistajaa — Veri, Vesi ja Henki — toimivat yhdessä temppelin kaavan mukaisesti: sovitus, puhdistus ja voimaannuttaminen. Kaikki kolme yhdistävät meidät johonkin Jumalan lahjaan ja Jeesuksen persoonaan. Ilman Verta emme voi saada anteeksiantoa. Ilman Sanaa emme voi puhdistua. Ilman Voitelua meiltä puuttuu Jumalan voima. Alkukirkko eli tätä kaavaa päivittäin, mutta se varastettiin, jättäen uskovat erilleen Jumalan voimasta.

Hengellinen ja luonnollinen yhteys

Raamattu opettaa, että hengellinen maailma kulkee rinnakkain luonnollisen maailmamme kanssa. Se, mitä tapahtuu hengellisessä valtakunnassa, tulee näkyväksi luonnollisessa uskon kautta. Esimerkiksi Jesajan kirja 53:5 sanoo: ”Hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet”, ei ”me parannumme” tai ”me tulemme parantumaan”. Tämä parantuminen on jo saatu aikaan hengellisessä valtakunnassa, ja usko — joka rakentuu Jumalan sanan kautta (Roomalaiskirje 10:17) — tekee siitä todellista elämässämme. Herran ehtoollinen, Raamatun lukeminen ja öljyllä voitelu ovat käytännöllisiä tapoja hyödyntää tätä hengellistä todellisuutta fyysisinä kosketuspisteinä. Ne eivät ole taikuutta; ne ovat uskon tekoja, jotka asettavat meidät linjaan Jumalan voiman kanssa, aivan kuten alkuseurakunta koki päivittäisen käytännön kautta.

Miten käytännöt varastettiin

Ensimmäisellä–kolmannella vuosisadalla nämä käytännöt olivat keskeisiä kristilliselle elämälle ja kaikkien uskovien saatavilla, eivät vain johtajien. Historiallinen ja raamatullinen todistusaineisto osoittaa niiden merkityksen ja sen, miten ne vietiin pois.

1. Herran ehtoollinen

• Alkuperäinen käytäntö: Ensimmäiset kristityt taittoivat leipää päivittäin kodeissaan, mikä oli Herran ehtoollinen (Apostolien teot 2:46; Apostolien teot 20:7). Didakhe (n. 90 jKr.) kuvaa rukouksia yhteisaterioilla, mikä osoittaa tiheää viettoa. Justinos Marttyyri (n. 150 jKr.) mainitsee viikoittaiset kokoontumiset, mutta osoittaa, että kotikäytännöt olivat yleisiä (Ensimmäinen apologia).
• Varkaus: 800-luvulle mennessä karolingiset uudistukset keskittivät jumalanpalveluksen, rajoittaen Herran ehtoollisen vain johtajien johtamiin kirkon tilaisuuksiin. Libri Carolini (n. 790 jKr.) korosti liturgista yhdenmukaisuutta, lannistaen kotivietot (karolinginen uudistus), useimmissa tapauksissa jopa kieltäen ne. Neljäs lateraanikonsiili (1215) rajoitti maallikot vuosittaiseen ehtoolliseen (Neljäs lateraanikonsiili). Tämä teki uskovista riippuvaisia kirkon johtajista ja katkaisi heidän yhteytensä Veren voimaan.

2. Jumalan sana

• Alkuperäinen käytäntö: Uskovat, kuten bereialaiset, tutkivat Raamattua päivittäin (Apostolien teot 17:11), käyttäen kreikkaa tai paikallisia käännöksiä. Varhaiset kirjoitukset, kuten Klemens Rooman kirjeet (n. 96 jKr.), osoittavat Raamatun keskeisyyden henkilökohtaisessa ja yhteisöllisessä elämässä (1. Klemensin kirje). Jeesus itse oli tästä hyvin selväsanainen. Ilman Hänen sanaansa on mahdotonta kantaa hedelmää, niin kuin Hän meiltä pyytää. Jos Hänen sanansa ei ole meissä, emme ole Hänessä. Se tekee meistä voimattomia ja puhdistumattomia (Johanneksen evankeliumi 15:1-8).
• Varkaus: Kirkko omaksui latinan ainoaksi liturgiseksi kieleksi 800-luvulle mennessä, vaikka suurin osa ihmisistä ei ymmärtänyt sitä. Toursin kirkolliskokous (813 jKr.) salli saarnaamisen paikallisilla kielillä, mutta piti Raamatun latinaksi (Toursin kirkolliskokous). Toulousen kirkolliskokous (1229) kielsi maallikoilta Raamattujen omistamisen vedoten harhaoppiriskeihin (Toulousen kirkolliskokous). Tämä katkaisi uskovilta Sanan puhdistavan voiman, tehden heistä riippuvaisia kirkon johtajista.

3. Öljyllä voitelu

• Alkuperäinen käytäntö: Voitelu oli päivittäinen tapa juutalaisille ja ensimmäisille kristityille, osoittaen iloa, suosiota ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Matteuksen evankeliumi 6:17 osoittaa Jeesuksen opettavan opetuslapsia voitelemaan päänsä paastotessaan, jotta se ei näkyisi ulospäin — tämä todistaa sen olleen päivittäinen normi. Jos he lopettivat voitelun, se merkitsi paastoa tai surua, kuten nähdään 2. Samuelin kirja 14:2 ja Danielin kirja 10:3. Psalmi 104:15 ylistää öljyä kasvojen kirkastajana, ja Saarnaajan kirja 9:8 kehottaa: ”Älköön pääsi koskaan olko ilman öljyä.” Markuksen evankeliumi 6:13 kertoo opetuslasten voitelevan sairaita, ja Jaakobin kirje 5:14 ulottaa tämän vanhimpiin, mutta henkilökohtainen käyttö oli laajalle levinnyttä. Apostolinen traditio (n. 215 jKr.) kuvaa uskovien tuovan öljyä tilaisuuksiin siunattavaksi ja käyttävän sitä sitten kotonaan päivittäin. Lisätietoa saat kirjasta ’The Anointed Bride’.
• Varkaus: Karolingiset uudistukset rajoittivat voitelun kirkon johtajiin sakramentaalista käyttöä varten, pääasiassa sairaille, kuten nähdään Gelasiuksen sakramentaarissa (n. 750 jKr.). 1100-luvulle mennessä voitelu rajattiin kuoleville (”viimeinen voitelu”), ja henkilökohtainen käyttö kiellettiin. Trenton kirkolliskokous (1500-luku) vahvisti tämän virallisesti, varaten öljyn vain kirkon johtajille. Jälleen kerran se jätti ihmiset riippuvaisiksi kirkon johtajista ja katkaisi uskovat Hengen voimaannuttamisesta. Alatko nähdä kaavan tässä?

Liikkeelle paneva voima: hallinta ja turmeltuminen

Näiden kolmen asian kieltäminen sai aikaan yhden erittäin tuhoisan seurauksen: se asetti kirkon johtajat ihmisten ja Jumalan väliin, pyrkien kaikin keinoin tekemään suorasta yhteydestä mahdotonta. Varkautta ajoi halu hallita, mitä Raamattu varoittaa manipuloinnin muotona (Galatalaiskirje 5:1). Kirkon johtajat, karolingisen valtakunnan poliittisten liittoumien vaikutuksen alla, keskittivät valtaa säilyttääkseen auktoriteettinsa, heijastaen samoja uskonnollisia ja poliittisia voimia, jotka vastustivat Jeesusta (Matteuksen evankeliumi 23:13–15; Johanneksen evankeliumi 19:12–15). Rajoittamalla näitä käytäntöjä he tekivät uskovista riippuvaisia itsestään, horjuttaen kaikkien uskovien pappeutta (1. Pietarin kirje 2:9). Vihollinen käytti tätä heikentääkseen seurakuntaa, sillä voimaton seurakunta ei ole uhka (2. Timoteuksen kirje 3:5).

Vaikutus: voimaton seurakunta

Näiden käytäntöjen menetyksellä ja tällä paholaisen hallinnan tavoittelulla oli syvälliset seuraukset:

• Herran ehtoollinen: Ilman päivittäistä ehtoollista uskovat menettivät yhteyden Vereen, heikentäen voittoaan synnistä ja Saatanasta (Ilmestyskirja 12:11).
• Jumalan sana: Ilman pääsyä Raamattuun uskovat eivät voineet puhdistua tai kasvaa uskossa, jättäen heidät alttiiksi petokselle (Hoosean kirja 4:6).
• Öljyllä voitelu: Ilman henkilökohtaista voitelua Pyhän Hengen voima hiipui, vähentäen ihmeitä ja rohkeutta (Apostolien teot 4:31).
• Riippuvuus johtajista: Uskovat olivat riippuvaisia kirkon johtajista ainoana hengellisen elämän lähteenä, mikä oli ristiriidassa Jumalan tarkoittaman suoran yhteyden kanssa (Johanneksen evankeliumi 16:13).
• Tyhjä uskonto: Seurakunnasta tuli kuori, joka keskittyi sääntöihin uskon sijaan, kuten fariseukset, joita Jeesus nuhteli (Matteuksen evankeliumi 23:27).

Suuren skisman (1054) ja uskonpuhdistuksen (1500-luku) aikaan mennessä nämä käytännöt olivat suurelta osin unohtuneet, ja seurakuntalaisia oli helppo manipuloida. Jopa katolisen kirkon 1900-luvun käänne (Vatikaanin toinen kirkolliskokous) palautti voitelun vain sairaille, ei päivittäiseen henkilökohtaiseen käyttöön. Monet nykyiset seurakunnat edelleen rajoittavat tai jättävät huomiotta nämä käytännöt tietämättömyyden tai perinteen vuoksi.

Miksi palauttaminen on tärkeää

Näiden käytäntöjen palauttaminen ei tarkoita sääntöjen noudattamista — se tarkoittaa uskon elämistä todeksi niin kuin ensimmäiset kristityt tekivät. Ne palauttavat suoran yhteytemme Jumalaan ja vapauttavat Hänen voimansa. Uskotko sen?

1. Suora yhteys Jumalaan

Raamattu kutsuu kaikkia uskovia papeiksi (1. Pietarin kirje 2:9), mikä tarkoittaa, ettemme tarvitse välikäsiä päästäksemme Jumalan luo. Herran ehtoollinen, Jumalan sana ja voitelu voiteluöljyllä antavat meille mahdollisuuden kokea Hänen läsnäolonsa suoraan. Johanneksen evankeliumi 16:13 lupaa, että Pyhä Henki johdattaa meidät totuuteen. Voitelu erityisesti kutsuu Hengen voimaa ilman riippuvuutta johtajista, murtaen sen hallinnan, joka heikensi seurakuntaa. Se ei tarkoita, ettemme tarvitse johtajia tai opetusta — se tarkoittaa, ettei meidän pidä luottaa kirkon johtajiin tai heidän opetukseensa testaamatta sitä itse (1. Johanneksen kirje 2:27).

2. Jumalan voiman vapauttaminen

Jokainen käytäntö liittyy hengelliseen todistajaan:

• Veri (Herran ehtoollinen) varmistaa anteeksiannon ja voiton (Efesolaiskirje 1:7).
• Vesi (Jumalan sana, Jeesus itse) puhdistaa ja rakentaa uskoa (Efesolaiskirje 5:26).
• Henki (Voitelu) voimaannuttaa meidät parantumiseen, vapautukseen, eheytymiseen ja rohkeuteen (Apostolien teot 10:38; Jesajan kirja 10:27).

Yhdessä ne noudattavat temppelin kaavaa, jopa taivaan kaavaa, tehden Jumalan voimasta todellista elämässämme, kuten nähdään alkuseurakunnan ihmeissä (Apostolien teot 4:31). Sillä maallinen temppeli tehtiin taivaan kuvan mukaan.

3. Vapautuminen hallinnasta

Kirkon säännöt loivat riippuvuutta, mutta nämä käytännöt voimaannuttavat jokaisen uskovan. Öljyllä voitelu erityisesti oli päivittäinen teko, joka julisti Jumalan suosiota ja Henkeä, eikä se ollut rajattu johtajille (Psalmi 104:15; Matteuksen evankeliumi 6:17). Niiden palauttaminen vapauttaa meidät inhimillisestä ja demonisesta hallinnasta ja saattaa meidät linjaan Jumalan suunnitelman kanssa.

4. Jeesuksen kaltainen eläminen

Jeesus eli esimerkkinä näistä käytännöistä. Hän taittoi leipää opetuslastensa kanssa (Luukkaan evankeliumi 22:19), opetti Sanaa (Johanneksen evankeliumi 15:3) ja Hänet voideltiin Hengellä (Apostolien teot 10:38). Hänen opetuslapsensa voitelivat itseään päivittäin, jopa paastotessaan, näyttääkseen tavallisuutta (Matteuksen evankeliumi 6:17). Hänen esimerkkiään seuraaminen tarkoittaa uskon täyttämän elämän elämistä, ei sääntöihin sidottua elämää.

Vastaväitteiden käsittely

• Vastaväite: Nämä ovat uskonnollisia rituaaleja.

  • Vastaus: Uskossa tehtyinä ne ovat luottamuksen tekoja, ei lainomaisuutta (Roomalaiskirje 14:23). Jeesus esitti ne luonnollisina uskon ilmauksina.

• Vastaväite: Henkilökohtaisesta käytöstä puuttuu valvonta.

  • Vastaus: Juuri siinä piileekin koko ydin. Uskovien tulee olla vapaita hallinnasta. Kaikki uskovat ovat pappeja, joilla on suora pääsy Jumalan luo (1. Pietarin kirje 2:9). Alkukirkon uskovat harjoittivat näitä vapaasti (Apostolien teot 2:46).

• Vastaväite: Voitelu on vain sairaita varten.

  • Vastaus: Raamattu osoittaa päivittäisen voitelun ilon ja pyhittämisen merkiksi (Psalmi 104:15; Saarnaajan kirja 9:8; Matteuksen evankeliumi 6:17), ei vain parantumiseen.

Miten nämä käytännöt palautetaan

Näin kuka tahansa — nuori tai vanha — voi tuoda nämä käytännöt takaisin:

1. Herran ehtoollinen: Sinun ei tarvitse tehdä sitä muodollisesti tai sääntöjen mukaisesti. Ota yksinkertaisesti pala leipää ja viiniä (tai rypälemehua). Siunaa se Jeesuksen nimessä. Kiitä Häntä Hänen ruumiistaan ja syö leipä. Kiitä Häntä Hänen verestään ja juo viini. Siinä kaikki. Älä tee siitä monimutkaista, vaan anna sen olla yksinkertainen tottelevaisuuden ja Häneen turvautumisen teko.
2. Jumalan sana: Pyydä Jeesusta ilmoittamaan itsensä sinulle. Lue Jumalan sanaa. Älä vain lue sitä, vaan ala mietiskellä sitä. Kysy Jumalalta, mitä Hän haluaa sanoa sillä (Psalmi 119:18). Kiitä Häntä Hänen sanastaan. Tee tätä päivittäin.
3. Öljyllä voitelu: Hanki voiteluöljyä (tai oliiviöljyä), levitä sitä päähäsi ja sano yksinkertaisesti: ”Jeesuksen Kristuksen voimallisessa nimessä.” Kiitä Pyhää Henkeä Hänen läsnäolostaan elämässäsi ja siitä, että Hän auttaa sinua tulemaan yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi joka päivä. Tämä oli normaali käytäntö ensimmäisille kristityille (Matteuksen evankeliumi 6:17; Apostolinen traditio).

Vihollinen käytti turmeltuneita johtajia 800-luvulla varastaakseen Herran ehtoollisen, Jumalan sanan ja öljyllä voitelun, tehden uskovista riippuvaisia itsestään ja riistäen seurakunnalta sen voiman. Älä erehdy, sama asia tapahtuu edelleen tänäänkin monissa seurakunnissa. Nämä käytännöt — jotka juurtuvat 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8 kolmeen todistajaan — yhdistävät meidät Jeesuksen Vereen, Sanaan ja Henkeen, vapauttaen Hänen voimansa elämässämme. Niiden palauttaminen ei koske uskontoa vaan Jeesuksen ja alkuseurakunnan kaltaisen uskon elämistä. Viettämällä Herran ehtoollista, lukemalla Raamattua ja voitelemalla päivittäin vapaudumme hallinnasta, yhdistymme uudelleen Jumalaan ja näemme Hänen voimansa — ihmeet, paranemisen ja rohkeuden — virtaavan jälleen. Seurataan Jeesuksen esimerkkiä ja eletään sitä voimallista elämää, jonka Jumala tarkoitti meille.

Keskustele tästä:

1. Miten nämä käytännöt auttavat sinua tuntemaan olevasi lähempänä Jumalaa?
2. Mikä voisi estää sinua kokeilemasta niitä, ja miten voit voittaa sen?
3. Miten nämä tavat voisivat muuttaa elämääsi tai yhteisöäsi?

Keskeiset raamatunkohdat:

• Herran ehtoollinen: Johanneksen evankeliumi 6:53; Apostolien teot 2:46; 1. Korinttilaiskirje 11:25
• Jumalan sana: Psalmi 119:9; Johanneksen evankeliumi 15:3; Efesolaiskirje 5:26; Hoosean kirja 4:6
• Voitelu: Psalmi 104:15; Saarnaajan kirja 9:8; Matteuksen evankeliumi 6:17; Markuksen evankeliumi 6:13; Jaakobin kirje 5:14; Jesajan kirja 10:27; Jesajan kirja 61:3
• Kolme todistajaa: 1. Johanneksen kirje 5:6–8; Johanneksen evankeliumi 1:1–5; Roomalaiskirje 10:17