Kyllä. Jumalan ennallistamisen tarkoitus ulottuu fyysistä kehoa pidemmälle. Jeesus julistaa Luukkaan 4:18–19:ssä, että Hänet on voideltu julistamaan evankeliumia, parantamaan särkyneitä sydämiä, tuomaan vapauden vangituille ja päästämään sorretut vapaaksi. Jesajan 61:3 jatkaa tätä kaunista kuvaa kuvaten kauneuden antamista tuhkan sijaan, ilon öljyä murheen sijaan ja ylistyksen vaipan raskaan hengen sijaan. Voitelu liittyy siis läheisesti Jumalan ennallistaviin tarkoituksiin. Raamatun aikoina henkilökohtaisesta voitelusta pidättäytyminen liitettiin yleisesti suruun, ahdistukseen ja murheeseen. Kun Daavidin surukausi päättyi, hän nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä, vaihtoi vaatteensa ja meni Herran huoneeseen palvomaan (2. Samuelin kirja 12:20). Hänen tekonsa viesti näkyvästi, että surukausi oli päättynyt ja että hän palasi tavalliseen elämään. Voitelu kantoi näin profeetallista ennallistamisen merkitystä kauan ennen kuin se alkoi liittyä ensisijaisesti sairaiden puolesta rukoilemisen muodolliseen käytäntöön.
Kun rukoillaan emotionaalisen tai hengellisen parantumisen puolesta, voitelu voi ilmaista uskoa Jeesuksen Kristuksen ennallistavaan työhön. Öljy itsessään ei poista surua, paranna emotionaalisia haavoja tai tuota pyhyyttä fyysisten ominaisuuksiensa kautta. Sen sijaan se tekee uskomme Jumalan lupauksiin näkyväksi. Hengellinen todellisuus, johon se viittaa, on Pyhän Hengen läsnäolo ja voimaantuminen, joka vaikuttaa sisällämme ennallistaakseen sen, mikä on vahingoittunut, ja muuttaakseen meidät Jumalan sanan mukaisiksi. Tunnustamisella, anteeksiannolla ja puhdistumisella on myös tärkeä sija tässä prosessissa. Raamattu opettaa, että Jumalan sanalla on voima puhdistaa ja uudistaa meidät (Johanneksen 15:3; Efesolaiskirje 5:26), kun taas Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät synnistä (1. Johanneksen kirje 1:7–9). Rukouksen, Raamatun julistamisen ja voitelun profeetallisen teon kautta uskovat voivat ilmaista uskonsa Jumalan haluun ennallistaa heidät täysin. Niiden, jotka palvelevat emotionaalista kärsimystä kokenutta henkilöä, tulisi tehdä se myötätunnolla, hengellisellä kypsyydellä ja kunnioituksella kyseisen henkilön tarpeita kohtaan, eikä koskaan kohdella hänen kipuaan todisteena henkilökohtaisesta epäonnistumisesta tai riittämättömästä uskosta.
Voitelun Talo