Voitelu öljyllä ei ole mekaaninen tae parantumisesta, koska öljyllä itsellään ei ole itsenäistä parantavaa voimaa. Se ei ole ihmelääke tai maaginen aine, joka automaattisesti tuottaa hengellisen tuloksen, kun sitä levitetään keholle. Raamatullinen painotus kohdistuu uskoon Jeesukseen Kristukseen ja työhön, jonka Hän on jo saattanut valmiiksi. Jaakobin kirjeen 5:14–15 ei liitä parantumista öljyyn, vaan julistaa, että uskon rukous pelastaa sairaan ja että Herra nostaa hänet jalkeille. Tämä on tärkeä erottelu. Profeetallisen teon raamatullisen ymmärryksen mukaan voitelu tekee näkyväksi uskomme Jumalan vahvistamiin lupauksiin. Emme suorita ulkoista tekoa luodaksemme parantumista hengellisessä todellisuudessa. Toimimme, koska uskomme, että Jeesus on jo tarjonnut sen lunastustyönsä kautta. Jesaja 53:5 on tässä erityisen merkityksellinen julistaessaan, että Hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet. Uskovan luottamus kohdistuu siis Kristuksen valmiiseen työhön, ei öljyn levittämisen tekoon.
Tämä herättää myös tärkeän kysymyksen vastuusta, kun rukoillaan sairaan henkilön puolesta. Jaakobin kirjeen 5. luvussa ohje on, että sairaan tulee kutsua luokseen seurakunnan vanhimmat. Näiden vanhinten odotetaan olevan uskossaan kypsiä ja kykeneviä palvelemaan Jumalan sanan mukaisesti. Kohta nimeää erityisesti uskon rukouksen, mikä asettaa vastuun niille, jotka ovat ryhtyneet rukoilemaan ja voitelemaan. Sairasta henkilöä ei koskaan tulisi syyttää näkyvien tulosten puuttumisesta, ikään kuin parantuminen riippuisi täysin hänen kyvystään uskoa tarpeeksi voimakkaasti. Palvelevien tulee jatkaa kasvamista ymmärryksessään Jumalan sanasta, harjoittaa uskoaan ja oppia toimimaan siinä auktoriteetissa, joka on uskoville annettu Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos tulos ei ole välittömästi näkyvä, se ei muuta sitä valmista työtä, johon usko perustuu. Asianmukainen vastaus on pysyä Raamatussa juurtuneena sen sijaan, että annettaisiin öljylle itsenäistä voimaa tai asetettaisiin tuomio parantumista etsivän henkilön ylle.
Voitelun Talo